Kissaharrastukseni alkoi joskus vuonna -88. Ensiksi meillä oli ulkona liikkuvia kissoja, mutta sitten monien itkujen ja kissan etsiskelyjen jälkeen muutimme kerrostaloon silloisen avomieheni, nykyisen aviomieheni Samin kanssa. Jason ja Bursa olivat silloin jo aikuisia kissoja ja pelkäsin ja itse asiassa ihmiset pelottelivatkin minua siitä, että kaksi ulkokissaa ei koskaan sovi sisäkissoiksi. Toisin kuitenkin kävi: molemmat kotikissat saivat piha-alueeksi verkotetun parvekkeen, ja näin kissat saivat turvallisuuden ja me mielenrauhan... Suuresta rakkaudesta kissaan sai tarina alkunsa siitä miten minusta tuli Baila-Bailan kissalan pääorja. 

Olen aina katsonut siamilaista kissaa ihaillen ja vuonna 1995 opiskellessani Satakunnan maa- ja metsäinstituutissa Kokemäellä, koitti aika jolloin minun piti päättää lopputyöni aihe. Tuntui luonnolliselta valita Siamilainen kissa, joka oli aina pitänyt minua otteessaan. Olin ajatellut, että jonain päivänä minulla olisi sellainen, mutten ollut kuvitellut, että se jonain päivänä olisi jo vuoden päästä. Lopputyöni myötä tutustuin silloiseen Siam-Orient-kissayhdistyksen puheenjohtajaan Kristiina Rautioon. Hän auttoi minua saamaan aineiston kasaan ja pääsin tekemään työni loppuun. Lopulta päätin, että nyt se sitten tapahtuu, ja varasin pennun Kristiinalta. Sain vuoden odottaa pentua, mutta nyt saan nauttia tuon hurmaavan rouvan olemassaolosta. Päivääkään en vaihtaisi pois. Siamilainen on minun rotuni.

Baila-Bailan kasvattajanimeni (joka rekisteröitiin vuonna -96) sain tietysti rouva jumala Bailabailasta. Bailabaila on ollut elämässäni se suuri siamilainen.Tavoitteenani on kasvattaa rotukirjaltaan täysiä siamilaisia , joilla on upea luonne, ovat superterveitä ja ihanan tyypikkäitä. Lempivärini on ehdottomasti ruskeanaamio. Olen perehtynyt siamilaisten sukutauluihin ja en ole tiukan linjauksen kannattaja, asia joka näkyy kyllä kollivalinnoissani. Minä en pidä siitä että tietyt kissat ovat kaikkien kissojen takana ja siksi kuljen paljolti omia polkujani. Baila-Bailan pennut kasvavat pienessä kissalassa, perheessä, syöden laadukkaita ruokia, ovat eläinlääkärin tarkastamia, ja terveistä vanhemmista, jonka vuoksi niillä on parhaat mahdolliset edellytykset kasvaa isoiksi ,terveiksi ja aivan ihaniksi sylikissoiksi. Kissat joita ei enää käytetä siitokseen elävät kanssamme elämänsä loppuun asti kotikissoina. En kierrätä kissoja koska meille jokainen kissa on ensisijaisesti lemmikki. Jotta voin hieman pitää kissamäärääni kurissa kasvatuskissani asuu sijoituskodissa. Näin kissamääräni pysyy alle kymmenessä. 

Kasvatuksen ohessa harrastan ratsastusta sekä karatea että ramppaan erään suomalaisen bändin keikoilla ympäri Suomea.

Lopetan kasvatuksen sinä päivänä kun kissat eivät ole enää niitä kaikkein tärkeimpiä. Viime pentueessa yksi pikkupoika eli neljä päivää ja istuin ja itkin. Mieheni sanoi että jos se on noin rankkaa niin meille ei tule enää yhtään pentuetta. Vastasin että sinä päivänä kun en enää itke kuollutta pentua voit sanoa minulle että kasvatus ei ole enää sinua varten....

Porissa syyskuu 2004 Marika Grönman

Perheeni

Uusi ulkotarhamme josta tuli jättiläinen koska halusin että tuo omenapuu mahtuu sisään :o)))