|
Ja tämä tarina on saatava päätökseen: Muistoissamme IC Ballawhane Bailabaila 1.10.1995 - 14.9.2007 Suomen kissaliiton paras
siitosnaaras vuonna 1998 Vanhemmat jäsenemme ovat saaneet
lukea rouva jumalasta jo siitä asti, kun hän tuli meille. Kirjoitettu
on hänen elämästään, näyttelyistään ja lapsistaan. Rouva
Bailabaila muutti totaalisesti elämämme keväällä 1996 saapuessaan
kotiimme. Hän vei ensin mieheni, sitten kissani ja poikani. Kaikki
rakastivat ja palvoivat häntä. Mieheni ei oikein siamilaista
halunnut, mutta ensiyön Bailabailan kanssa vietettyään hän kertoi
veljelleen, miten hieno eläin siamilainen on. Bailabaila oli koko yön
vaatinut päästä Samin kainaloon, ja jos Sami lähti vessaan, kissa
huusi Samin puolella sänkyä eikä suostunut nukkumaan minun kanssani.
Hän oli Samin kissa alusta asti. Hän ei viimeisenä viitenä vuotenaan
halunnut edes istua sylissäni niin, että olisin nähnyt hänen
kasvonsa. Hän istui aina niin, että peppu osoitti suoraan naamaani.
Samin sylissä hän kyllä halusi istua. Hän suorastaan rakasti Arposta.
Minä kelpaisin rouva jumalalle silloin, kun haluttiin katkoja, seitä
tai violettia Sheebaa. (Bailabaila ei ollut värisokea. Se ei pitänyt
vaaleanvioletista, vaan sen piti olla tummaa.) Bailabaila harrasti kaikkea. Hän
harrasti lukemista (hän luki lehdet niin hyvin, ettei niitä tarvinnut
kenenkään lukea). Laulaminen oli juoksuaikana lähellä hänen sydäntään,
samoin silloin kun matkustettiin. (Niina muistaa, miten koko auto piti
vuorata näyttelyyn lähtiessä, koska BB halusi kynsiä kaikki, mihin
ylsi.) Bailabaila oli kulinaristi: se maistoi kaikkea. Se piti
urheilusta (hyppi ihmisten selkään tietenkin arvaamattomasti) ja
lasten hoidosta (leikki poikien kanssa hippaa, ja kerran kun makasin
sohvalla ja karjuin Tinolle, BB nousi ja iski tassulla suuhuni
ilmoittaen, että hän on ainoa joka tässä talossa karjuu). Koiraakin
se välillä leikki (oli aina ovella ovikellon soidessa). Bailabaila oli se kissa, joka opetti
minulle kissanäyttelyitä. Kävin sen kanssa neljä kertaa näyttelyssä,
ennen kuin se sai ensimmäisen ruusukkeensa. Se kävi koko elämänsä
aikana kaksi kertaa TP-valinnassa. Toista kertaa en enää muista, mutta
toinen kerta oli sellainen, että tuomari ei muistanut, mikä kissa
valinnassa oli, mutta muisti kissan nähtyään. BB oli juuri 10
minuuttia aikaisemmin napannut tuomaria sormeen… Mieleenpainuvia näyttelyitä
oli mm Tallinnan-matka, kun Bailabaila huusi koko matkan Porista
Tallinnaan ja takaisin. Kanssamatkustajat olivat hermostuneita, ja
Helsinkiin päästyämme tulli tivasi minulta, onko minulla vauva
kuljetuslaatikossa… Bailabailan lapsista parhaiten
tunnetaan EP Baila-Bailan Pelkkää Pilaa (isä GIC Yahtzee’s Flying
Saucer), joka palkittiin vuoden kastraattina 1999. Bailabailan lapsista
H. Hadrianus oli myös BIS ja tytär, nyt edes mennyt Milla Magia, oli
TP-palkittu. Milla nukutettiin hieman äitinsä kuoleman jälkeen
kasvainten vuoksi 9,5 vuoden ikäisenä. Bailabaila oli minulle suuri
siamilainen, joka opetti minulle siamilaisen sielunelämää. Minulla
oli ilo jakaa nämä vuodet hänen kanssaan. Sanoin jo tosin muutama
vuosi sitten, että Bailabaila on vanhentunut. En tiedä, menikö kuulo
oikeasti, vai johtuiko kuulemattomuus vain siitä, että Bailabaila
ajatteli, että ”mä, hei, olen kuullut ton ennenkin”. Bailabailan lähtö
tapahtui erittäin bailabailamaisesti. Kukaan muuhan ei päätä hänen
kuolemastaan, kuin hän itse. Ainoana merkkinä tulevasta näin, että hän
ei edellisenä iltana syönyt violettista Sheebaansa. Töistä
tullessani huomasin, että Bailabaila oli mennyt nukkuessaan. Bailabaila on nyt sijoitettuna
keskeiseen paikkaan lähelle meitä Pasi-pennun kanssa. Bailabaila elää
kasvattamissani pennuissa siskonsa kautta. Hänen nimensä on jokaisessa
kasvattamassani pennussa. Hän elää kodissani.
Baila- Bailan Teen Kaikkeni SIA g
Hopeful Angel´s Melody MELLI
14.5.1992 – 23.9.2005
Onni-kani Onni tuli meille kesäksi 1998. Asiaan tuli mutkia ja lopulta halusin pitää tuon eläkeläiskanin aivan itse. Lupasin sille ettei sen enää koskaan tarvitse elää häkissä ja niin Onni vietti lopun elämäänsä suurena kani- persoonana talvet vapaana keittiössämme ja kesät kissojen ulkotarhassa. Onnin pitkän iän salaisuus löytyy siitä että hänellä oli aivan fantastisia kissakavereita ja hän kävi myös (omien ruokien lisäksi) syömässä kissojen ruokaa. Hauskin muisto taitaa olla lihapullavarkaus, jonka Onni suoritti ihan viimeisenä elinvuotenaan. Onnin ehdottomasti lempikuivamuona oli Royal Canin. Huomioitavaa oli toki sekin, ettei herra kani koskaan sairastanut ripulia... Kaipaamme Onni sinua suunnattomasti. Opetit
meille ettei kani totta tosiaan ole mikään nurkassa nyhjöttäjä. Onni oli
kani isolla K:lla.
Baila-Bailan Säkenöivävoima SIA n, kastraatti
|
